Silence is important

Ajattelin tulla tekemään vielä pikapostauksen tässä matkalla rajalle. Edessä on vielä about tunnin automatka ja sen jälkeen nousemme junaan rajalla. En tiedä vielä postailenko ollenkaan koko aikana...jos jaksan. Kone minulla on siellä käytössä, joten voin huokaista helpotuksesta sen osalta, ettei minusta tule sosiaalisesti ulosjäänyt!

Juhannus meni Jullen ja hänen sukulaistensa kanssa heidän mökillään. Katsottiin paras elokuva pitkään aikaan, mutta iltaan mahtui myös kevyempi perus amerikkalainen teinileffa, rakastan niitä yli kaiken! ♥

Eilen päivällä näin kavereita vielä ennen lähtöäni ja Emmi tuli meille yöksi. Hoidettiin illalla loput (=lähes kaikki) pakkailut. Aamulla heräsin reippaana ensimmäisen kerran kahdeksalta ja torkutin pitkään niinkuin aina.

Nyt istun autossa matkalla juna-asemalle ja näpytän postausta tylsyydessäni. Tämä varmasti tuntuu lukiessakin väkisin väännetyltä :D

Ei minulla muuta tällä kertaa, toivottavasti minusta kuoriutuu supernanny!...not.
Hyvää viikon alkuviikkoa kaikille, Pietari odottaa! ♥
xoxo Elna

You always make it right

Ripari on ohi luojan kiitos! Konfirmaatiota ja rippijuhlia vietettiin eilen. Lisäksi perjantaina olin Kimmon tallilla iltakisoissa. Näistä kaikista yritän ahkeroida kunnon postausta ennen Venäjälle lähtöäni, lupaan. Olen selannut Pietari -matkaesitteet läpi huolella ja odotankin tulevaa matkaa jo innolla. Pietarissa olenkin vain kaksi viikkoa kolmen sijasta, sillä minulla on vain kertaviisumi ja serkkuni tulee käymään Suomessa välillä. Tällä viikolla tiedossa on vielä paljon kivaa ohjelmaa, mutta siitä myöhemmin lisää.

Tänään nousin kellon kanssa katsomaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä Summeria. Lempiohjelmani vuodesta XXXX? Jossain vaiheessa Tuuli ja Liina pölähtivät ovelle ja Samukin ilmaantui myöhemmin. Katsoimme elokuvaa kyllästymiseen saakka ja lopulta päätimme nousta mukavan pehmeältä Ikean sohvalta ja polkea isälleni. Sieltä matka jatkui tällä meidän ihme vekottimellamme mökille. Höntsäiltiin siellä hetki ja palattiin samaista kärrypolkua takaisin. Mökille on vihdoin rakennettu iso laituri, en malta odottaa, että pääsen siihen ottamaan aurinkoa ♥.

Kirjoittelen huomenna kunnon postausta riparista ja kisoista, jos ehdin! Ainiin, melkein unohdin kertoa uudesta rakkaastani! Minusta Nikon D3100:n omistaja. Emmi myi kameran minulle erittäin edullisesti, joten en voinut olla käyttämättä tilaisuutta. Asetuksia en ole kamalan paljon vielä opetellut, mutta sen oppii sitten ajan kanssa, kunhan jaksan perehtyä asiaan tarkemmin. Huh, tulipas lyhyt ja tylsä postaus! Yritän tsempata lähipäivinä. Huomiseen!

from we♥it

xoxo Elna

Pilvet karkaa, niin minäkin

Kevätjuhla juontoineen ja esityksineen oli ja meni. Omalta osalta olen ihan tyytyväinen siihen, miten juonto meni. Tanssissa olisi voinut vielä panostaa liikkeiden loppuun asti isosti suorittamiseen. Tietenkin muistin vasta esityksen alettua, että kaikilla pitäisi olla hiukset kiinni. Se jäi sitten, mutta näkökyvyn huononemisen lisäksi  muuta se ei haitannut! Todistukseenikin olin suht tyytyväinen. Lukuaineiden keskiarvo oli 9.3. Ysiluokalla tavoitteena olisi nostaa ka 9.5 pintaan. Töitä luvassa!

Kesäloma on mennyt muuten lähinnä liian myöhään valvottujen "öiden" ja väsyneiden päivien ja aamujen merkeissä. Ollaan Emmin ja Jullen kanssa oltu melkein joka yö tällä viikolla meidän mökillä keskenämme yötä. On lottovoitto, että meillä on mahdollisuus mennä tuonne mökille, kun muualla vain häiritsisimme normaalien ihmisten normaalia unirytmiä ja kaikkea muuta normaalia... Olen monta kertaa miettinyt, että on ihme, etten ole vielä mennyt pahemmin päästäni sekaisin noiden kahden seurassa. 7 päivää sairasta ja kieroutunutta huumoria, apua, äiti, olen tulossa hulluksi! Emmin ja Jullen lisäksi olen ollut Tuulin, Samin ja Hopsunkin kanssa. Ihanaa, kun on edes vähän enemmän aikaa kavereille ystäville!

Olen myös tällä viikolla maalannut isäni luona talon ulkokatteita. Jalat ruvilla ja maalissa, kukapa siitä tykkäisi. Maalaaminen itsessään on ihan mukavaa, sillä samalla ruskettuu, mutta maalitahrojen lisäksi maalin kamala katku on pinttynyt minuun liian syvälle.
Huomenna alkaa ripari. Kuinka sitä jaksoikaan vielä muutama kuukausi sitten innolla odottaa. Nyt innostus on hiipunut puoleen siitä, mitä se oli. Yhdessä vaiheessa olin varma, etten halua mennä koko riparille, sain kuitenkin itseni jotain kautta tsempattua positiivisemmalle asenteelle!
Venäjälle lähtöönkin on enää 15 päivää. Pelottaa ja jännittää lähteä sinne ja kaikkia tulee kamala ikävä, mutta minulle uuden kulttuurin näkeminen kiinnostaa.


"Miten ihmisellä voi olla näin vääristynyt kuva minishortsien pituudesta"inside

Tosiaan ensi viikolla on ripari, joten päivittelen seuraavan kerran luultavasti leirin jälkeen. Leirifiiliksiin ja ensi viikkoon siis! Have a nice week!:)

  pusuja!

♥Elna